|
ARKIN ARKEA
Taru Vuori
eläintarhalehtori
8.8.2008
 Korkeasaaren Luontokoulu Arkissa on kesäviikkoina majaillut innokkaiden tutkimusmatkailijoiden joukko. Pari-kymmentä päiväleiriläistä kerrallaan on viettänyt viikon Korkeasaaressa tutkien maailmaamme tiikereiden tassun-jäljillä ja sammakoiden silmin. Tänä kesänä leireillä on seikkailtu sade-metsistä aavikolle ja vedenalaisten maailmojen kautta jääkauden ihmisten luoliin.
Perjantaina viimeistä leiripäiväänsä viettäneet pikkututkijat olivat viikon leiriinsä tyytyväisiä. Uusista kavereista luopuminen on viimeisenä päivänä haikeaa, mutta muuten leirin yleinen mielipide oli, että lähes kaikki on ollut kivaa. Erityisesti kalojen syöttäminen hylkeille oli mieleenpainuvaa ja herkkujen piilotteleminen hevosten tarhaan.
Varsinaista eläinten hoitamista kesäleirien ohjelmaan ei kuulu. Mutta viikon aikana lapset kuitenkin saavat omia kokemuksia eläimistä ja niiden elinympäristöistä. Leikkien, pelien, askartelujen ja tutkimustehtävien myötä tulee tutuksi myös Korkeasaaren työn vakava puoli. Miten ja miksi villieläinten kanssa toimitaan ja miten eläintarhat ovat mukana uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen suojelussa.
Korkeasaaressa aloitti tänä kesänä työnsä kaksi uutta ympäristökasvattajaa. Syyskuusta lähtien Arkissa tulevat jatkumaan luontokoulupäivät ala- ja yläasteille. Kuten kesäleireillä myös luontokoulussa kokeillaan ja etsitään erilaisia tapoja tutustua ympäristöömme muustakin kuin ihmiskeskeisestä näkökulmasta.
Vuosina 2008 ja 2009 Korkeasaari kurnuttaa sammakkoeläinten puolesta. Jopa puolet maailman sammakkoeläinlajeista on vaarassa hävitä. Korkeasaaren tapahtumiin osallistuneet koululaiset ovat pohtineet keinoja viestiä sammakkoeläinten ahdingosta ja tuloksena syntyi mm. sarjakuvia, T-paitoja ja videoita. Muut Korkeasaaren kävijät taas ovat saaneet mm. kuunnella erilaisia kurnutuksia, tutkia sammakkoapteekkia, verrata heittotaitojaan sammakoiden kykyyn hyppiä tai tunnustella suljetuin silmin millaista on sammakoiden maailmassa.
Usein voidaksemme kokea jonkun asian tai ajatuksen tärkeäksi tarvitsemme siihen tunnesiteen tai omakohtaista kokemusta. Tuntemattomien ja kaukaisten otusten kohtalot tai elinympäristöjen muutokset jäävät helposti vain surullisiksi uutisiksi. Jotta suojelutyö saadaan vauhtiin, tarvitaan useimmiten varoja, asialle omistautuneita työntekijöitä ja päättäjien suopeutta. Niitä saadaan ihan tavallisten ihmisten kiinnostuksen ja tuen avulla. Siksi
Korkeasaaren kävijätkin saavat yhä useammin eläytyä
vaikka kulkemaan tiikereiden tassunjäljillä Amurin-
maalla tai kurkistamaan ympäristöömme
sammakkoperspektiivistä. | 
